Laatikko, lipasto, vaatekaappi, sohvanalunen, rasia, boksi, pöytälaatikko, kenkäloota, pipo täynnä rukkasia ja ikean säilytysratkaisut... Täynnä? No, ostetaanpa uusi hylly, lipasto, kaappi, pussi tai ehkä muutama niitä kaikkia. Kunnes asunto on yhtä isoa säilytysjärjestelmää, mitään ei löydy mistään ja kaikkialta pursuaa TARPEETONTA TAVARAA.
Ostakaa, käyttäkää, kuluttakaa,. Uusi, parempi, muodikkaampi! Viesti ympäristöllesi ostoratkaisuillasi sosiaalinen asemasi. Hanki toimivia asuratkaisuja, neljästi vuodessa!
Samaan aikaan kun lehdet peräänkuuluttavat iättömiä ja alati toimivia asuratkaisuja, tekstiilejä tuotetaan maailmaan niin, ettei alta kohta mahdu hengittämään. Tekstiilivuoret, riistotyövoima, halpaa ja hetkessä käyttökelvotonta. Ja kuitenkin näitä kertyy kaapistot pullolleen.
Sama pätee kaikkeen. Kirjoja, lehtiä, kenkiä, astioita... Aina löytyy uutta ja kauniimpaa, inspiroivampaa. Eikä kuitenkaan toimivaa tavaraa saa heittää pois. Eihän? Kun kerran jotain on ostettu tai saatu, sitä pitää vaalia juuri, koska maailma hukkuu tavaraan. Se täyttää asunnon kuin nopeasti ja salakavalasti levittäytyä infektio. Kasvattaa joka puolelle uusia pesäkkeitä. Pakottaa hankkimaan jotain lisää, jotta entiset mahtuvat, tai ehkä näyttävät paremmilta.
Minä haluan eroon itseäni ja kotiani riivaavasta tavaraähkystä. Mitä järkeä on omistaa jotain, jos ei edes muista sen olemassa oloa? Tai jotain, mitä käyttää kerran kymmenessä vuodessa? Tai jotain, mistä haluaisi eroon, muttei raaski jostain syystä luopua.
Haastan itseni. Joka ikinen päivä vuoden ajan hankkiudun eroon kotiani valloittavasta turhasta. Tarpeettomasta tavarasta. Turhakeesta. Jos näet jotain blogissa minkä haluat, ole nopea! Tavaralla on viikko elinaikaa ennen kuin se päätyy kierrätettäväksi tai kokonaan pois.
Koska olen kiireinen kotiäiti, blogini ei päivity ehkä joka päivä. Mutta se päivittyy vähintään kerran viikossa. Vähintään seitsemän tavaran päivityksellä. Tänne kirjaan miksi minulla on jokin esine. Miksi se päätyy johonkin muualle, -ja minne, kuin kotini nurkkiin pyörimään. Ja miksi en ole aikaisemmin saanut aikaiseksi heittää tavaraa pois! Tämä henkinen tie on kaikkein vaikein. "Mutta kun...". Yritän myös pysyä lujana. Kun jokin tavara on poistettavien listalla, se ei enää sieltä kaappeihini perustelujen kera kiemurtelisi. Hus kama nurkistani!
Sydämin: Kiuru
Mulla on ollut tosi samanlaisia ajatuksia ja raivaus meillä on aika pitkällä. Tosin vielä löytyi tuossa viikko sitten röykkiö astioita pois pistettäväksi... Olen niin innoissani järjestysvimmasta, että olen myös kouluttautunut ammattijärjestäjäksi. Lähde harjoitusasiakkaakseni jos kiinnostaa! :)
VastaaPoistaJee! Kiitos tarjoukseta ihana, olet ihan paras! Taidan vaan nauttia ihan liikaa tästä järjestelyvimmastani jolla lie jotain tekemistä pesänrakentamisen kanssa. On kiva toisaalta fiilistellä muistojen keskellä ja toisaalta tuntea tyydytystä, kun pystyy päästämään jostakin irti. :) Lisäksi kivenä rattaissa pyörii pakollisesti säilytettävät tavarat odottamassa, että eräs läheinen saa asunnon, sillä olen luvannut hänelle jo kasan astioita, muutamia kalusteita ja muita yleishyödykkeitä. Oi sitä onnea kunhan niistä pääsen vielä joskus eroon... Toivottavasti viimeistään tänä kesänä!
VastaaPoista