keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

Kaapin perän kosmetiikkaa ja luopumisen kipeyttä

Kauhea kasa löytyi vanhentunutta kosmetiikkaa, suuvettä ja iholle sopimattomaksi todettua rasvaa. Vaan kun ei heti ole voinut heittää pois. Ensin kamat on jemmattu odottamaan "josko jonain päivänä tällekin tulisi käyttöä"-selitysten kera ja sitten unohdettu. Ei siinä vielä mitään, mutta olen rahdannut näitäkin pari tavaraa edellisestä asunnosta nykyiseen, tuotteen ollessa jo ohittanut päiväyksensä! Lisäksi roskiin lensi luomivärejä. Miten tykkäisinkään meikata silmiä, mutta ei iho eivätkä silmät kestä. Siksi en varmaan ole voinut luopuakaan. Aina sitä toivoo, josko kuitenkin joku päivä pääsisi sutimaan naamaa.

Oikeasti tavaraa löytyi enemmän kuin demonstraatiokuvassa. Olen saanut paljon lahjaksi muuten suuvesiä. Yrittääköhän joku vihjailla minulle, hampaistaan muutenkin tarkoin huolehtivalle, silti jotain? Suuvesiä jäi vielä varmasti pari litraa jäljelle. Täytyypä alkaa purskutella mahdolliset hajupöpöt pois ettei tarvitse hyviä aineita hukkaan heittää.


 
Huom. Tyylitön teinipissismeikkipussukka joka on jäänyt "varapussiksi". Ihan kuin ikinä ottaisin enää käyttöön. Sisältä polyesterikuosi on ratkeillut ja pussi nuhjaantunut, hyi. Ja sitten tuo tupperware-kippo. Evääksi voi ottaa puolikkaan omenan tai greipin. Siis kuka hullu syö evääksi puolikkaan omenan? Kuka vielä hullumpi suunnittelee ja tuottaa sille säilytysrasian?! Ja kuka täys hoopo oikeasti vielä ostaa sellaisen?!! Ainoastaan hoopompaa, olisi olla luopumatta siitä.

Lisäksi maailman ihanin peili. 



Mutta sille ei ole paikkaa. Ei kissataloudessa voi sijoittaa huteraa peiliä oikein mihinkään eikä sille ole mitään käyttöä. On surullista pistää pois tunnearvoltaan rakas tavara. Mutta joskus sitä täytyy vain luopua. :(

Hyvästi. :(

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti